Translate

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

PAINJAINEN PUSIKOSSA LARINIOIDES CORNUTUS











Tänä kesänä on tullut etsittyä, perhosia ja perhosentoukkia ahkeraan.

 Löytyi yksi mieletön paikka, jossa näkyi paljon toukkia ja perhosia. Pojan kanssa käytiin aikaisemmin tutkimassa kyseinen pusikko. Isäntä piti viedä myös katsomaan ötököitä.
 Jäin polun varteen odottamaan, kun hän katseli paikkoja. En viitsinyt enää mennä pusikkoon, kun heinät ja ohdakkeet olivat pitkälti yli minun pään korkaudelta.
Vähän ajan päästä minulle huudettiin, että tule katsomaan minkälaisia perhosentoukkia täällä on, niitä on monta. No, pitihän se mennä katsomaan, pieniä ruskeita karvaisia toukkia.

 Mies oli siirtynyt vähän kauemmaksi. Sieltä löytyi uusia toukkia. Minä perästä katsomaan.

Ohdakkeita ja korkeaa heinää oli tiheänä edessä, kun puskin tiheämmän kohdan läpi. Pääsin isännän luokse, kun hän katsoi minun rintamuksiani, ja kysyi mikä toi on.
 Mikä mikä? Eikä sano mitään minulle, eikä tule vierelle.

 Katsoin vetoketjua edessäni, mahan kohdalla. Paksussa seitissä roikkui kamala, iso, keltainen, monsteri hämähäkki.
En voinut kun kiljua, että ota pois, ota se pois! Isäntä ei vaan saa otettua mollukkaa pois minusta.
 Ei löytynyt tarpeeksi vahvaa risua, millä olisi uskaltanut ottaa örkkiä irti minusta. Minä pelkäsin, että se lähtee liikenteeseen minussa.

 Vihdoinkin sai irroitettua hämähäkin irti takista. Seitti oli niin valtavan paksua ja sitkeää, ettei meinannut katketa ollenkaan.
 Hyi! Kylmät väreet meni iholla, ja tuntui että hiuksetkin oli ihan pystyssä. Jaiks! Vieläkin puistattaa.

Kyseinen kamotus on ruokokiilakki, johon en taatusti halua enää törmätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti